‘Lentoon lähtöjä’ Henna Paunu

Anu Pennasen teokset irtautuvat yksilökeskeisyydestä, ihon pinnalla tai pään sisällä tapahtuvasta. Pennanen kuvaa ihmisen suhdetta yhteisöön ja julkiseen. Monissa hänen teoksissaan on aiheena arkkitehtuuri ja kaupunkitila – konkreettinen mutta samalla myös abstrakti ja aina muutoksessa oleva vyöhyke, joka on myös sosiaalisten suhteiden ja kommunikaation toimintakenttää.

Teoksissa Sõprus – Друҗба (Friendship) ja You don´t realize it used to be different nuoret ottavat kaupunkitilaa haltuun omalla tavallaan ja omia rajojaan kokeillen. Nuorten ryhmät edustavat erilaisia etnisiä taustoja – virolaisia ja venäläisiä. Tapahtumien näyttämönä on Tallinna, pääasiassa sen uusi kauppakeskus, joka heijastelee Viron nykytilaa ja tulevaisuutta. Lähihistoriaa edustaa neuvostoajan utopioista kertova betoninen monumentaaliarkkitehtuuri. Turistinäkökulmasta keskeinen, idyllinen vanha Tallinna näyttäytyy, mutta jää enemmänkin taustalle. Pensaiden, nurmikenttien ja jättömaiden vihreyttä vasten nuoret ovat luonnollisimmillaan, nuoruuden puna hehkuu poskilla ja portti on vielä hetken avoinna lapsuuteen – alkuperäiseen. Kaupunkitilalla on nuorelle ihmiselle erityinen merkitys – se on jännittävä ja tuntematon, edustaa tulevaisuutta, vapautta, irtautumista kodista ja suuntautumista itsenäiseen elämään.

Molempien teosten syntyä on edeltänyt tekijän käymät pitkät keskustelut nuorten kanssa ja perehtyminen heidän arkeensa ja ajatuksiinsa kaupungista. Nuoret liikkuvat autenttisessa ympäristössään mutta tapahtumat etenevät taustatyön pohjalta syntyneen käsikirjoituksen mukaan. Pennasen kerronta perustuu realismiin ja muistuttaa dokumenttia, mutta kyseessä on viime kädessä fiktio. Muodostuu jännittävä toisiaan muistuttavien mutta erillisten tasojen päällekkäisyys, jossa luonnollinen ja etäännytetty yhdistyvät – nuoret näyttelevät, mutta he näyttelevät itseään.

Teokset ovat samalla kertaa sidoksissa yhteiskunnalliseen tilanteeseen, paikkaan ja aikaan, kuvaten tiettyä murrosvaihetta Viron historiassa, mutta liittyvät yhtä lailla myös ikuiseen ja ajattomaan tematiikkaan. Ystävyys on klassinen aihe, vaikka nykytaiteessa sitä ei niin kovin usein käsitellä. Esiin voi yhtä hyvin nostaa kysymykset Tallinnan keskustan kiivaan rakentamisen aiheuttamista muutoksista tai siitä miten identiteetti hioutuu ystävyyden, luottamuksen, toisen ihmisen kunnioittamisen ja sosiaalisen vastuunottamisen kautta. Keskeinen aihe teoksissa on nuoruus, jonka voisi tällä hetkellä väittää olevan tavoitellumpaa, pitkitetympää ja palvotumpaa kuin koskaan. Pennasen kuvaama nuoruus ei ole objektina jossain jalustalla vaan se on ihan oikeaa nuoruutta – täynnä epätietoisuutta, päämäärätöntä ajankäyttöä kaupungilla, kaikki on avoinna, kaikki on mahdollista, vapauden illuusio on läsnä – ja miten sattumanvaraisesti asiat tapahtuvatkaan.

Pennanen tutkii ihmistä sosiaalisena, ulospäin suuntautuneena ja rakentavana. Ennakkoluulot ovat voitettavissa, toisen ihmisen kohtaaminen on arvokasta ja vieraasta voi tulla ystävä. Teokset välittävät positiivisuutta, uskoa siihen, että kauppakeskuksen käytävillä hengailevat nuoret ajattelevat, kantavat huolta ja haluavat rakentaa tulevaisuutta.

Nuoruus voi olla lyhyt siirtymävaihe lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Tai se voi jatkua vuosikymmeniä. Mutta kaupungin historiaan verrattuna ihmiselämä on liikuttavan lyhyt. Yksi sukupolvi voi saada aikaan peruuttamattomia muutoksia ympäristössämme. Mutta kaupunki kaikkine kerrostumineen ja rakenteineen – yhteisen jakaminen ja yhteisestä huolehtiminen – kiinnittää yksilön suurempaan kokonaisuuteen ja sukupolvien ketjuun. Osittain vanhan rinnalle, osittain sen raunioista ja tuhkasta on aina noussut mahdollisuus uudesta ja paremmasta.

Henna Paunu on Rauman Taidemuseon kuraattori.

’Don’t Worry Be Curious!’ -4th Art Baltica Triennial of Photographic Art –katalogiteksti. Revolver Verlag, 2007.